Comeback.

Nyt se sitten iski, nimittäin ikävä tänne. Päätin siis kohentaa blogin ulkoasua ja saada taas vähän elämää tänne. Samalla vähän piilottelin ja poistelin joitain vanhoja julkaisuja, ihan vaan koska huvitti. Halusin päästä taas kirjoittelemaan, koska tykkäsin tästä joskus niin kovin paljon ja koska se auttaa jotenkin myös jäsentämään omia ajatuksia. Lisäksi tää on ihan uskomattoman rentouttavaa. Haluisin myös verestää taas kuvaustaitoja. Jotenkin toi mun järkkäri on nyt joutunut pitkän aikaa homehtumaan kaapin perällä, ihan säälittää. Oon mukamas niin kamalan kiireinen ollut tässä. Nyt sitten tosiaan päätin tehdä asialle jotain, joten tadaa, tässä ollaan! 

Siitä on puolisentoista vuotta aikaa, kun oon viimeksi täällä käynyt kuulumisia kirjoittelemassa. Paljon on tapahtunut. Musta on mm. tullut taas espoolainen ja asustetaan miekkosen ja pikku Pinjulin kanssa (ja ei, en ole saanut lasta, kyseessä on kissa, ja aivan valloittava sellainen) ihanassa asunnossa mun synnyinseudulla. 

Toinen kamalan huisi asia, joka tässä välissä on ehtinyt tapahtumaan, on se, että mä olin kesällä pikku Myy. Mulla iski huikee idis ja päädyin värjäämään hiukset punasiksi. Lopputuloksena oli pikkumyymäinen näky. En tiiä, enteileekö tämmöset yhtäkkiset ideat tulevaa keski-iän kriisiä, vai mikä juttu tää on, mutta oli kivaa vaihtelua silti.

Toi vimma kuitenkin sit hälveni ja palasin takas normaaliin. Mitä kesään muuten tulee, niin se oli kyllä ihana ja tapahtumarikas. Yks ihanista asioista oli esim. se, että pääsi syömään aamupalaa omalla parvekkeella.

Mitäs muuta. Hmm. Kamalaa koittaa tiivistää niin pitkä aika tämmöseen pieneen pähkinänkuoreen. En ehkä yritä tiivistää enempää. Nyt siis tää kokonaisen vuoden tiivistäminen tarkoitti sitä, että kerroin vaan muutaman jutun viime kesästä, mutta ei se mitään. Näin tällä kertaa.

Nyt, kun ollaan saatu vähän kerrattua mennyttä elämää, on aika palata tähän hetkeen. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se, kuinka joululahjojenostamisstressi alkaa vähitellen hipsutella paikalle. Suunnitelmissa ois kuitenki kukistaa se huomenna ennen ku hipsuttelu ehtii käydä kunnon tömistelyksi. Katsotaan osaisinko olla niin tehokas, että ostaisin kaiken kerralla. Aika kunnianhimoiset suunnitelmat, kieltämättä.

Nyt alkaa jotenkin paikat kipeytyä tästä huonossa asennossa kirjoittamisesta. Selkeesti on nyt vähän harjoituksen puutetta tässä. Heippa siis tältä erää!