Hedelmiä ja piirakkaa.

Siinä kaksi asiaa, jotka ovat olleet suuressa ruoallisessa (hehheh, keksittekö itte sanaa, jossa on noin monta eri vokaalia peräkkäin) osassa mulla viime viikolla. Hedelmät on ollu ihan ykkösjuttu mulla nyt muutenki viime aikoina. Ehkä tää pimeys johdattaa mut jotenki alitajuisesti hakeutumaan vitamiinirikkaiden hedelmien pariin. 

Kun mennään ruokakauppaan, musta tuntuu, että aina hedelmäosastolla pyörin ympyrää ku kylähullu, kun en osaa päättää, mitä kivoja hedelmiä tällä kertaa haluaisin. Prisman ja sittarin iso ja värikäs hedelmäosasto on mulle ku paratiisi. Yleensä löydän itteni ihmettelemästä ja tökkimästä sopivan kypsyisiä mangoja tai kiivejä. Tai tsekkaan mandariiniosaston (tai mitä lie klementiinejä tai muita ovatkaan, forevör mandariineja mulle) tai etin kivoja appelsiineja. Mandariineja oon rakastanu niin kauan kuin muistan ja osaan jo pienellä vilkaisulla päältä päin nähdä, onko mandariini ihana ja hyvä vai kuiva ja huono. Yksi monista (turhista) lahjoistani i guess ;D 

Nyt kun tosiaan sitten on tullut osteltua ihan kamalasti noita hedelmiä, niin oon alkanu aamuisin syömään niitä aamiaiseksi. Niitä kun pilkkoo sopiviksi suupalapaloiksi ja ripottelee päälle lusikallisen verran chia-siemeniä niin nams ihana aamiainen on taattu. Terveellistä ja hyvää - ja yksinkertaista. Suosittelen.

 

Toinen otsikossa mainittu asia on piirakka. Se on se piirakka, josta jo eilen kirjoitin. Tältä se näytti.

Tomaattia, fetaa, herkkusieniä ja basilikaa. Yummy!

Oiskohan tässä nyt tarpeeksi hölisty ruuasta. Moik!

Yöllä.

Täällä sitä ollaan ja jumitellaan koneella puoli yhdeltä yöllä. Yleensä oon kiltisti tähän aikaan jo sängyssä, mutta nyt en vielä uskalla mennä. Oon yrittäny tässä keksiä ittelleni jotain tekemistä, koska miekkonen on vielä ulkona parin kaverin kanssa enkä uskalla mennä yksin nukkumaan. Jep. Juuri näin. Katottiin tossa alkuillasta kauhuelokuva, joka oli suuri virhe. Niinku kauhuelokuvat yleensä mun kohdalla. No joo en lähe siitä nyt enempää kirjoittelemaan, koska joudun kohta varmaan luovuttaa ja kömpii tonne sänkyyn peiton alle. En haluu, että se pyörii päässä siinä vaiheessa. Vaikka varmaan pyörii joka tapauksessa. Nnnoh, onneks mies tulee kohta varmaan kotiin.

Syy siihen, että oon lauantai-iltana yksin kotona surkeana, on se, että oon taas onnistunu saamaan ittelleni jäätävän flunssan. Ehdinhän mä kolmisen viikkoa olla terveenä tossa välissä. Jeps. Mut ei se mitään, tulipahan rauhallinen viikonloppu sentään sit tälle neitulille. Jaksaa sitten ens lauantaina sitten taas vilistää menemään.

Mutta mitäs mitäs. Viime kirjoitteluista on ainakin pari viikkoa aikaa.. En ees muista mitä kaikkea tässä on ehtiny tapahtuu. Ei varmaan mitään kovin kummosta. Taistelen gradun aineiston kanssa, oon litteroinu pitkää keskusteluaineistoa jo jonkin aikaa ja litteroin edelleen vielä pitkän aikaa. Litterointi on siis puhe-/keskusteluaineiston aukikirjoittamista, jos joku ei tienny. Mun (= suomen kielen opiskelijan) kohdalla se on hyvin tarkkaa hommaa, koska kaikki erilaiset kielenpiirteet on merkattava siinä kunnolla ylös. Hidasta hommaa sanon minä, hyvin hidasta. Toisaalta ihan hauskaakin omalla tavallaan. Mutta hidasta. Edelleen paino tolla sanalla. Iso paino.

Niin ja oijoi, aamulla isi kävi tuomassa meille äidin tekemää uunituoretta leipää nammammmm. Tää on näitä hyviä puolia siinä, että asuu lähellä porukoita ;)

Oon ollu iteki viime viikolla aika ahkera tuolla keittiön puolella. Tein maanantaina viime lauantaista inspiroituneena tomaatti-fetapiirakkaa, josta tuli yllättävä hyvää näin tämän naisen tekemänä. Päädyin syömään kerralla siitä puolet ja loput puolet seuraavana päivänä. Niin ja kerkes toi mies syödä kans yhden palan. Otin hienoja kuviakin siitä, mutta laittanen niitä sitten myöhemmin, koska en nyt millään jaksa käydä niitä kuvia läpi. 

Nyt mä luulen, että luovutan ja siirryn sänkyyn. Ehkä katon jotain aivotonta ohjelmaa siihen asti, että toi yks tulee kotiin. Oon aika säälittävä, tiiän. Joskus vielä kasvan aikuiseksi ja opin olemaan pelkäämättä kauhuleffojen jälkeen. Tai sit opin olemaan kattomatta niitä. Jommin kummin. Nojuu hyvää yötä puspus.

Ainii hitto hahah miten saatoinkaan unohtaa. Kyllähän tässä on jotain suurtakin tapahtunu viime viikolla. Mä vihdoin ja viimein sain mun kanditodistuksen. Hehe, todiste, että oon saavuttanu jotain. Oon nyt kahden tutkinnon nainen, kuulostaa fiksulta. 

Ja jes nyt tuli viesti, että toi yks tulee kohta kotiin. Nyt tää fiksu aikuinen uskaltaa ainakin mennä nukkumaan. 

Noni nyt öitä pus.

29.

29. Oon 29 vuotta vanha. Apua. Kamalaa. Pakko myöntää, että nyt kyllä oikeasti pieni ikäkriisi alkaa hiipiä. Hrr. Viimeinen vuosi kakskymmentäjotainvuotiaana. Täytyy olla ajattelematta asiaa. Ei tässä muu auta.

Sain noi korvikset miekkoselta lahjaksi. Miilaik. Ja tän porukoilta. Miilaik siitäki. <3

Mulla on tällä viikolla ollu tosi suuria ongelmia saada heräteltyä taas koulumotivaatiota. Kaikki muu kiinnostaa enemmän. Nytkin voisin olla tehokas ja tehdä kouluhommia mut päätinkin kirjoitella jotain tänne. Jännä juttu. Ei yhtään yllättävää. 

Yllätin tossa kans itteni muutama viikko sitten, kun opin tekemään ranskalaisen letin väärinpäin. Mikä sen nimi oikeen on? En tiedä. On sillä varmaan joku hieno nimi. No kuitenkin sen opin tekemään. Minä, joka oon maailman huonoin tekemään ikinä mitään peruslettiä hienompaa, opin tekemään hienon uuden letin. Annoin ittelleni kyl ison taputuksen selkään ja pari papukaijamerkkiä. Oikeesti hieno saavutus mulle. Tänään taas muistin ton uuden taitoni ja koklasin, että osaisinkohan vielä. Osasin mä, vaikka teinkin vaan pienen pätkän sitä. Tää taito on selvästi tullut jäädäkseen. 

Voiko yhtään enempää leijua letillä? :D

Toi on muuten kans loistava esimerkki siitä, kuinka paljon koitan vältellä kouluhommien, erityisesti gradun, tekemistä. Opettelen mielummin uusia taitoja. Seuraavaksi opettelen varmaan jonglööraamaan.

Uusi vuosi, uusi alku.

Eilen tein jotain, mitä en oo koskaan aiemmin tehnyt. Mä julkaisin blogini omassa facebookissani. Kuulostaa ihan pieneltä jutulta, mutta mulle se oli iso asia. Aloitin blogin kirjoittamisen nelisen vuotta sitten. Halusin kuitenkin pitää sen ihan omana asianani, paikkana, jossa on mun omia juttuja ja jossa voin huoletta julkaista läjäpäin kuvia mun elämästä. Semmosia on kiva selailla jälkikäteen. Se on nimittäin jännä, kuinka helposti pieniä asioita ja tapahtumia unohtaa, jos niistä ei jää mitään jälkeä - edes itselle. Niin se vaan on. Muistatteko muka ite, mitä unta näitte 10.9.2012? No mä muistan, kiitos blogini. Opin silloin japania kiinalaiselta(!?) naiselta puhelimitse. Hata moto hata koi hanters. Se tarkoittaa minä haluaisin ruokaa. Että tiedoksi. Tommoset on pieniä juttuja elämässä, ei mitään suuria, mutta niistähän se elämä koostuu. Pienistä arjen jutuista. Toi kyseinen postaus on on yks niistä sadoista julkaisuista, jotka piilotin tossa noin kuukausi sitten ennen kuin herätin tän blogin taas puolentoista vuoden tauon jälkeen henkiin. Ne on piilossa muilta, mutta tallessa mulla ittelläni. Piilotin ne, koska halusin aloittaa puhtaalta pöydältä tän blogin. Tai no puhtaahkolta. Jätin muutamia vanhoja juttuja esille. Ettei sentään ihan typötyhjältä pöydältä tarvitse lähteä eteenpäin. ;)



Vaikka tää blogi oli vuosia vaan muutamalla mun ystävällä tiedossa, täällä oli silti satoja kävijöitä lähes päivittäin. Ihan tuntemattomia. Muutamia vakkareita. Mietin usein sitä, pitäiskö ihan huvikseen kertoa tästä laajemmin tutuille ja ystäville, jos vaikka jotain kiinnostaisi käydä välillä piipahtamassa ja katsomassa mitä urpoa ja pönttöä on taas tänne laittanut. En kuitenkaan sitä koskaan tehnyt. Kunnes nyt. Mikä onkaan parempi aika tehdä jotain uutta kuin uuden vuoden alussa. Uusi vuosi, uusi alku, eiks niin? :)

Jääkiteitä ikkunassa.

Meiän ikkunat on yhtä taideteosta ylhäältä alas. Miten kauniita voikaan jääkiteet olla?




Ne on aamulla erilaisia, päivällä erilaisia ja illalla erilaisia.



Kun aurinko osuu niihin, ne alkaa säihkymään kuin pienet timantit.




Kaiken ihanuuden lisäksi ne heijastaa seinälle pitsimäisen kuvion. Ihan loistavia. Ihan kuin joku sisustuselementti. Vaikka todellisuudessahan niitä ei pitäisi noin paljoa tulla. Joku on vialla meiän tiivisteissä tms. Mutta nautitaan nyt vielä kun voidaan. :)



Noni, oiskohan nyt tullut ladattua tarpeeksi kuvia, jotka ei ketään muuta kiinnosta. Heh. Olkaapa hyvät. 

Tää neiti on viettäny koko päivän kotona, aikaiseksi olen saanut kaksi tuntia skype-juttelemista A:n kanssa ja siivoiluja. Koitan nyt nauttia näistä viimeisistä "lomapäivistä" rentoillen ennen kuin opinnot taas jatkuvat ja graduntekoprosessi pyörähtää kunnolla käyntiin. Ainiin, sain myös aikaiseksi ottaa kuvia mun aamupalasta. Oon ollut kamalan tuottelias.


Jatkan nyt mun tuotteliasta ja tapahtumarikasta päivää keittämällä vähän lisää vihreää teetä ja katselemalla meikki- ja muotivideoita youtubesta. Tämän hienon tavan omaksuin jonkin aikaa sitten rakkaalta siskoltani. Yllättävän koukuttavaa ;)

Dear 2015.

Vaikka oonkin ollut maailman huonoin bloggaaja viime vuonna, mun instagram on kuitenkin tallentanut mun elämänmenoa hyvinkin ahkerasti. Mitäs vuosi 2015 sitten toikaan mulle tullessaan..

.. Vuosi alkoi ihan huikeilla yhteissynttäreillä A:n kanssa, teemana mikäs muukaan kuin Geordie Shore. Bileet laitettiin pystyyn mun pienessä Kalliokämpässä, ja onnistuttiin - niin itse sankarit kuin vieraatkin - kyllä bilettämään teeman mukaisesti, teematunnollisia kun ollaan. Boolin sijasta meillä oli shottipöytä, joka ei tietenkään vaikuttanut millään lailla juhlien kulkuun. ;) Pieni kämppä oli täydempi kuin koskaan ja tunnelma oli katossa. 

.. Söin tona vuonna ihan kamalasti sushia ja löysin uusia ihania sushipaikkoja. 



.. Vietettiin siskon kanssa ihan tosi paljon ihanaa ja urheilullista laatuaikaa, kun käytiin keväällä superahkerasti salilla. En ois ikinä uskonu, että saan itteni vapaaehtoisesti heräämään ennen seiskaa, että ehditään kasiksi salille, mutta tuo tapahtui kevään aikana hyvinkin usein. Sisko on luonnollisesti parasta saliseuraa, joten oli kiva vetää erilaisia treenisettejä sen kanssa samalla nauraen itsensä kipeäksi. Varmaan muutama muukin on saanut hyvät naurut, kun on nähnyt meiän säätämisen ja heilahtelutanssahtelut aina treenisarjojen välissä. 



.. Olin ihan kamalan hurja ja hankin toiseen korvaan toisen reiän. Tiiän, oon valtavan villi. Syksyllä hurjaannuin vielä enemmän ja hankin molempiin vielä yhdet uudet. Nyt on toisessa kaks ja toisessa kolme reikää. Oon ihan out of control, tiiän. 



.. Vietin paljon ihania iltoja ystävien kanssa. Erityisesti R onnistuu aina yllättämään maukkaiden tarjoilujen kanssa, kuten tuona eräänä alkukeväisenä iltana. 




.. Otin paljon todella taiteellisia kuvia ruuasta, koska ruokakuvia ei koskaan voi olla liikaa. Ja koska ruoka on aina mielessä. Ja koska musta tuntuu, että vähän väliä syön jotain.



.. Vietettiin N:n meksikopolttareita ja oltiin todella meksikofiiliksissä. Oli ihan huikea päivä ja tuli taas syötyä ihan kamalasti kaikkea ihanaa. Tuolloin myös ekan kerran kokeilin itse valmistaa salsaa ja guacamolea, ja ai että miten hyvää olikaan. Hyvin ylpeä olin itsestäni. 



.. Sain ihania tuliaisia, kun rakas miekkoseni kävi Barcelonassa. Ton jälkeen mulla olikin joka päivä ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan pöllöt korvissa.



.. Mentiin opiskelukavereiden kanssa approilemaan. Oli ihan huikeeta taas jälleen, kuten aina tuolla porukalla. :)



.. Ihmeteltiin siskon kanssa yliopiston näyttelyssä, kun löydettiin sen kuvia ja videoklippejä sieltä. Siskoni, the aikakauden ylioppilas.



.. Kuultiin herrulin kanssa, että saatiin se kämppä, mitä niin kovasti haluttiinkin, ja mentiin juhlistusruokailemaan vakiopaikkaamme Coloradoon. Kampin Coloradossa on tullut vietettyä kerta jos toinenkin.



.. Ajateltiin olla hyvin eksoottisia A:n ja R:n kanssa ja tehtiin vietnamilaisia kevätrullia. Mun rullasta tuli harvinaisen oksettava näky, mutta ihan mielettömän hyvää! Ja uskomattoman helppoa tehdä. Noita tuli tehtyä useammankin kerran tuon vuoden aikana. Ja tulee varmasti vielä tehtyä tulevaisuudessakin. Joskus vielä opin tekemään tosta kuvakelpoisen.



.. Muutto koitti toukokuussa ja valtava laatikkomeri siirtyi Kalliosta Espooseen. Tämä nainen palasi näin kotiseuduilleen ja virallinen elämä saman katon alla tuon miekkosen 
kanssa alkoi. <3



.. Kesä alko tehdä tuloaan ja vietettiin useita ihania aamuja juoden aamukahvia ja lukien hesaria meiän parvekkeella. Ruokailtiin myös useaan otteeseen siinä ihan kunnolla. Ah parveke <3



.. Olin hurja ja värjäsin kuontaloni punaiseksi ja pikkumyistyin. Koko kesän vietinkin sitten punapäisenä naisena.



.. Kävin useamman kerran lenkkipolulla. En kuitenkaan tuulipuvussa ja sauvakävellen, niinkuin moni voisi luulla espoolaistumiseni jälkeen. Meiän huudeilla voi vetäistä ihanan lenkin rantaa pitkin, joten näkymät ovat aika verinais. 



.. Leikin keittiön hengetärtä, ja leivoin elämäni ensimmäisen Brita-kakun. Tuli tosi hyvää ja erittäin makeaa. A:n olisi pitänyt olla syömässä tota, sillä suurin osa meni roskiin, koska en itse ehtinyt syödä kaikkea, eikä toi mieheni tietenkään tykkää niin paljoa makeasta. 



.. Kesällä mun jalat kuoriutuivat sukista ja kengistä ja lomavarpaat kirkuivat onnesta.



.. Olin mä kesällä töissäkin. Ja ihan muinakin vuodenaikoina.



.. Käytiin kesällä siskon ja A:n kanssa Ruotsissä pyörähtää. Oli hauska reissu ja löydettiin ihana sushirullapikaruokapaikka. Miksei noita oo Suomessa?! Vai onko? Jos on, miksei kukaan oo kertonu mulle?!



.. Vietettiin ihanaa laatuaikaa äitylin ja isukin kanssa ja mentiin päiväseltään käymään Etelä-Helsingissä eli Tallinnassa. 



.. Mökkeiltiin kesällä myös aika paljon. Yks parhaista mökkimuistoista oli se, kun porukalla eräällä mökillä lähdettiin veneilemään laiturilla. Niillä on siis laituri, jonka päästä on tehty vene moottoreineen kaikkineen. Istuttiin siinä ja nautittiin kesäpäivästä. Ekalla veneilykerralla tietenkin alkoi sataa kaatamalla, kun oltiin keskellä järveä - tietenkin. Eipä toisaalta yllättänyt. Harmi, ettei tullut kuvaa siitä. 



.. Loppukesästä tehtiin ikimuistoinen reissu porukalla Espanjaan. Siellä sattui ja tapahtui. Ihan huikee reissu, ja ihan huikee porukka. Taas jälleen. 

.. Alkusyksystä kävin myös moikkaamassa possuja - koska jokaisen pitäisi aina silloin tällöin käydä moikkaamassa possuja. 



.. Käytiin miekkosen kanssa Tukholmassa. Oli hauska reissu, mutta ton reissun aikana multa pöllittiin kännykkä. Se oli jo toka kännykkäinsidenssi, joka mulla parin kuukauden sisään sattui. Pari kuukautta tota ennen mun kännykkä tipahti maahan ja meni rikki. Vuosi 2015 ei missään nimessä ollut hyvä kännykkävuosi tälle neidille.



.. Syksyllä kyllästyin mun punaiseen päähän ja palasin takaisin tummiin hiuksiin.



.. Tuona syksynä ekaa kertaa elämässäni sain aikaseksi viedä vanhoja vaatteitani kirpparille. Tai no, en ehkä kuitenkaan vie nyt kunniaa siskoltani. Hän siis sai aikaiseksi varata hyllyn ja ilmoitti vain minulle, milloin pitää olla ja missä. ;) Ei muuten ollut kovin raharikas keissi. Taidettiin päästä kaikenkaikkiaan 15 euroa plussalle tossa. Nais.



.. Marraskuussa saatiin vihdoin järkättyä tuparit. Tupa oli täynnä ja fiilis korkealla. Tein myös nameja ruisnappeja sinne. Nami. 



.. Sitten tulikin jo joulu, joka meni ihanasti perheen seurassa. <3 



.. Joulua seurasi uusivuosi, jota juhlittiin isolla porukalla. Oli huikeeta ja ihan loistava lopetus loistavalle vuodelle.



Vuoteen mahtui myös paljon muuta kivaa ja ihanaa, mutta tässä nyt nää muistot, mitkä ovat mun instagramiin tallentuneet.

Nyt ollaan eletty viikko tätä vuotta, joka on alkanut harvinaisen hienosti. Eilen voitettiin junnujen MM-kultaa lätkässä. Ihan loistavan ihanaa. Oli harvinaisen jännä peli ja sydän ja korvat oli kovilla kaikesta siitä jännityksestä, sätkimisestä ja huudosta. Huikeeta. 

Siinä mun 2015 pähkinänkuoressa ja kännykkäkameran kautta. :)