Eilen tein jotain, mitä en oo koskaan aiemmin tehnyt. Mä julkaisin blogini omassa facebookissani. Kuulostaa ihan pieneltä jutulta, mutta mulle se oli iso asia. Aloitin blogin kirjoittamisen nelisen vuotta sitten. Halusin kuitenkin pitää sen ihan omana asianani, paikkana, jossa on mun omia juttuja ja jossa voin huoletta julkaista läjäpäin kuvia mun elämästä. Semmosia on kiva selailla jälkikäteen. Se on nimittäin jännä, kuinka helposti pieniä asioita ja tapahtumia unohtaa, jos niistä ei jää mitään jälkeä - edes itselle. Niin se vaan on. Muistatteko muka ite, mitä unta näitte 10.9.2012? No mä muistan, kiitos blogini. Opin silloin japania kiinalaiselta(!?) naiselta puhelimitse. Hata moto hata koi hanters. Se tarkoittaa minä haluaisin ruokaa. Että tiedoksi. Tommoset on pieniä juttuja elämässä, ei mitään suuria, mutta niistähän se elämä koostuu. Pienistä arjen jutuista. Toi kyseinen postaus on on yks niistä sadoista julkaisuista, jotka piilotin tossa noin kuukausi sitten ennen kuin herätin tän blogin taas puolentoista vuoden tauon jälkeen henkiin. Ne on piilossa muilta, mutta tallessa mulla ittelläni. Piilotin ne, koska halusin aloittaa puhtaalta pöydältä tän blogin. Tai no puhtaahkolta. Jätin muutamia vanhoja juttuja esille. Ettei sentään ihan typötyhjältä pöydältä tarvitse lähteä eteenpäin. ;)
Vaikka tää blogi oli vuosia vaan muutamalla mun ystävällä tiedossa, täällä oli silti satoja kävijöitä lähes päivittäin. Ihan tuntemattomia. Muutamia vakkareita. Mietin usein sitä, pitäiskö ihan huvikseen kertoa tästä laajemmin tutuille ja ystäville, jos vaikka jotain kiinnostaisi käydä välillä piipahtamassa ja katsomassa mitä urpoa ja pönttöä on taas tänne laittanut. En kuitenkaan sitä koskaan tehnyt. Kunnes nyt. Mikä onkaan parempi aika tehdä jotain uutta kuin uuden vuoden alussa. Uusi vuosi, uusi alku, eiks niin? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti