Salainen lampi ja taikametsä.

Selailin eilen kuvia, jotka oli jääneet yhdeltä kesäiseltä päivältä järkkärin kätköihin. Se oli se yksi ja ainoa päivä, kun mä muistin viime kesänä ottaa kameran mukaan. Käytiin eräänä ihanana lomapäivänä tuon herrulin kanssa Espoon ytimessä mutkikkaiden teiden takana olevan salaisen lammen luona. Lammelle johti pitkä ylämäkipolku. Se lampi tuntu olevan niin hornan tuutissa mielettömässä kätkössä, että luulin, et siel ei olisi ketään. Siltikin sinne oli löytäny yllättävän moni ja kaikki parhaat aurinkopaikat oliki menny. Siitä huolimatta toi paikka oli tosi ihana. En nyt muista sen paikan nimeä, enkä välttämättä edes kertoisi, vaikka muistaisin. Se on salaisuus. ;)

Hitsi nyt ois kiva päästä jonneki metsän siimekseen, kuten vaikka Nuuksioon, samoilemaan kameran kanssa. Tää on selvästi ihan uusi puoli mussa, metsämimmu. Lampimimmu. Metsälampimimmu. Tykkään myös kamalasti nimestä Nuuksio. Ihana nimi. Sanonpa vaan. Mut ei ole Nuuksiossa toi salalampi. 

Vietän tänään sairaspäivää. Sain eilen illalla ihan kamalan flunssan. Siitä on vähän aikaa, kun viimeks iskeny noin voimakkaasti. Edes erinäiset paperitupot ja nenään tungetut tampoonit ei saanut mun niagaranenää rauhottumaan. Very classy. Yöki meni erittäin mukavasti heräillen kymmenen minuutin välein toteamaan et jep, vieläkin sama tilanne. Näin myös paljon tosi erikoisia unia noiden kymmenen minuutin unijaksojen aikana. Olin muun muassa aika paljon töissä. 

Tänään oon ottanu aika iisisti, katoin tossa muun muassa nauhalla olleen leffan Aavikon kukka. Tykkäsin. Itse asiassa tosi paljon. Sain myös imuroitua ja pyyhittyä pölyjä. Se onkin ollu tän päivän aktiivisin osuus. Kiinnostavaa, eikös? :D Meni näin muuten päivän suunnitelmat vähän uusiks. Tää johtaa nimittäin nyt siihen, että ens viikolla teen paniikkiostoksia, ku vikat jouluostokset menee niin viime tippaan. Noh, eipä se mitään. Paniikkiostoksiin on totuttu. Ainiin katoin tänään myös lentoja ausseihin A:ta tapaamaan. Hui apua. Huomenna ostan varmaan ne lennot ja sit mun reissu on varma nakki. Uulalaa ja kääk. Pelottaa toi yksin matkustaminen täältä maapallon toiselle puolelle. Siitä tulee jännää. Mut odotan niin innolla sitä, että pääsen alkukeväästä tekemään jotain ihan huisin uutta mulle ja näkemään jotain ihan mieletöntä, ja tietenkin moikkaamaan A:ta <3 Jee jihuu. 

Seuraavaks päivässä on vuorossa ruoka, eilinen kermainen jauhelihavuokahässäkkä. Nams. Oikeesti nams, vaikka onkin (melkeen kokonaan) itse tekemäni. ;)